Kylläpäs tämä puoli vuotta menikin hurahtaen. Viimeksi kirjoittelin kesällä, kun kummipoikani pääsi ripille. Tässä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Syksyllä pääsin vihdoinkin taidekouluun. Mitä luksusta! Nautin jokaisesta hetkestä, kun saan olla hiljaisuudessa. Kaukana lasten melusta ja riitelystä.Välillä tietysti iskee ikävä, kun yhteiset hetket on niin vähissä.
Osittainen hoitovapaa on ohitse ja töissä aloitin taas normaalin työajan eli teen taas 8,5h päivää. Lisäksi illalla vielä koulussa. Sain työelämässä uusia haasteita ja tunnustusta työstäni. Naperon 5v synttäritkin vietettiin ja joulukin on juhlittu. Vaikka ei uskoisi, niin lahjojen määrästä päätellen olemme olleet todella kilttejä.
Poitsulla on jonkinmoinen 8V uhma. Huh,huh! Välillä meillä on oikein kivaa ja rattoisaa ja välillä kaikki muuttuu ihan päälaelle. Koettelee meidän vanhempien hermoja ihan urakalla.
Napero taas on kotona aika hurmaava itsensä. Herkkä poika. Toisaalta niin villi ja vallaton. Kylässä ja kaupoilla ei mikään paras kaveri. Välillä ei tottele mitään. Matkii isoveljeä joka asiassa. Varsinkin niissä huonoissa. Tämä aika ei perheenkesken ole mitään luksusta. Yleensä valtaa kaaos, eikä kellään ole hauskaa. Ei ainakaan minulla, joka on tottunut hiljaiseen, rauhalliseen kotiin. Ehkäpä ensivuonna kotimme muuttuu taas leppoisaksi. Eikä kukaan kiukuttele ja riitele kokoaikaa. Toivossa on hyvä elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti