keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Naperon 3v neuvola

Tänään käytiin meidän Naperon kanssa neuvolassa. Aluksi ujosteli kovastikkin, mutta lopulta teki kaikki tehtävät reippaasti ja onnistuneesti. Äiti oli tietenkin kokoajan tukena ja turvana. Senverran kuitenkin jännitti kokoajan. Piirettiin viivoja, kasattiin tornia, tunnistettiin eläimiä, värejä yms. erinlaisten tehtävien avulla. Hypittiin tasajalkaa ja seisottiin yhdellä jalalla. Myös pallon käsittelyä katsottiin. Kaikki onnistui meidän Naperolta hyvin. Suostu lopulta riisumaan vaatteetkin ja saatiin punnittua oikea paino. Paino oli n.15kg ja pituus 95cm

Neuvolakorttiin kirjoitettua:

Iloinen poika.
Kuiskauskuulo +
Näkö 0,8
Kasvukunnossa. Syö valikoidusti. Maitotuoteet +. Rasvaukset kuivalle iholle tarvittaessa.
Motoriikka varmaa. Kädentaidot oikealla kädellä. Puhe selkeää. 


Jäätiin neuvolan jälkeen vähäksi aikaa ulos. Omalle pihalla hiekkalaatikko leikkeihin. Yöks! Miten märkää ja kuraista. Olisi pitänyt olla kuravaatteet. No, sainpahan kura soppaa ja kaffetta. ♥☺

Pyöräily kuva on otettu 30.9.2015


tiistai 10. marraskuuta 2015

Isänpäivän viettoa!


Isänpäivä aamuna meidän Napero herätti jo seiskan aikaan ja noin puoli kahdeksan tienoilla noustiin ylös keittämään poikien isille kahvia. Paistettiin sämpylöitäkin. Edellisenä päivänä oltiin poikien kanssa leivottu  kaksi pikkuista täytekakkua, joista toinen oli isille ja toinen vaarille. Katettiin pöytä koreaksi ja pojat antoivat lahjoja isille. Napero antoi Lion suklaapatukan, karkkipussin ja askartelemansa kortin. Poitsu oli tehnyt hienon taulun esikoulussa ja kivan kääreen, joka sisälsi valmiin tekstin, mitä oli pitänyt itse täydentää. Todella hauska teksti olikin. Ihana Poitsu.

Lounaan jälkeen suunnistimmekin minun isää juhlimaan. Vietiin sinne toinen tekemämme täytekakku. Pojat olivat askarrelleet kortit vaarille ja minäkin annoin omani. Olin myös ostanut isälleni lahjaksi nahkahanskat ja salmiakkia. Siskoni perheineen tulivat myös sinne. Veljeni oli tietenkin myös siellä. ☺ ♥ Ihana päivä! Kävästiin myös pikapikaa appilassa. Appiukko oli työmatkalla, mutta veimme sinne lapsien tekemät kortit, kortti myös meiltä aikuisilta ja  lahjaksi pipo jossa valo.

Meidän isänpäivä aamu.

Kakku vaarille.

Meidän poikien lahjat ja kortit isällee. (Karkit puuttuu kuvasta)

maanantai 9. marraskuuta 2015

Kadonnut Lokakuu

Mihin tää aika oikein katoaa! Koko Lokakuu meni jotenkin ihan usvassa. Liian nopeasti. Se vain katosi. Hoitovapaa vähenee. Enää parisen viikkoa jäljellä. Harmittaa, kun tämä kolme vuotta menikin näin nopeasti. Se on ollut kyllä ihanaa aikaa. Meidän "vauva" täyttää kohta kolme. Uskomatonta! Isovelikin on jo esikoulussa. Ens syksynä ekalle luokalle. Huimaa!

Töihin meno itsestään tuntuu ihan mukavalta. Näkee taas huippu tyyppejä ja pääsen tekemään aikuisten oikeasti töitä ja istumaan kaikessa rauhassa kahvilla tai lounaalla. Myös jatkuvaan rahapulaan tulee pientä helpotusta.

Kyllä hieman hirvittää työ päivien pituus, lasten vähäinen näkeminen, kiireiset ja aikaiset aamut ja se etten aurinkoa enää pitkään aikaan tule näkemään. Kyllä tästä selvitään, mutta se ei  tule olemaan helppoa tai kivaa. Elämä on yhtä menemistä ja kiirettä. Jatkuvaa huonoa omaatunto kodin ja työn välillä ja hirveä ikävä lapsia.

 Joudun heräämään ennen kuutta, eikä siinä mitään, jos ei olisi kiire. Myös lapset joutuu heräämään kuuden tienoilla ja viimeistään 6.30 pitääkin lähteä tukkaputkellä kohti hoitopaikkaa, jonne on noin 8km ja sieltä tukkatanassa töihin, jonne yli 20km. Kotona olen vasta joskus viiden jälkeen. lähempänä puol kuusi. Eihän siinä sitten ehdi kun laittaa ruokaa lapsille, hetken levähtää, leikkiä ja sitten onkin seiskan aikaan jo iltapesujen ja iltapalojen vuoro. Onneksi viikonloppuna saan sitten taas nauttia olosta ja olla lapsien kanssa.

Nyt yritän nauttia näistä viimeisistä päivistä kotona! Ihanaa marraskuuta!